Terveisiä Toisesta Alaskasta

Haemme uusia tekijöitä

toinen-alaska-logo-feathered

Luovan alan ammattilainen, oletko pohtinut miten työllistää itsesi epävakailla työmarkkinoilla tai sivutoimisesti esimerkiksi opintojen ohella? Ehkä elämäntilanteesi vaatii vapautta valita projektisi? Tarvitset ehkä silti ammatillisia kontakteja tai sparrausapua ideoillesi sekä uusia yhteistyömahdollisuuksia?

Osuuskuntatoiminta voi olla juuri sinua varten, ja osuuskunta Toinen Alaska hakee parhaillaan uusia tekijöitä vahvistamaan rivejään.

Toinen Alaska: jäsentensä summa

Osuuskunta Toinen Alaska on vuonna 2014 perustettu työosuuskunta, joka edistää jäsentensä työllistymistä markkinoimalla yhteistä osaamistaan, koordinoimalla asiakastilauksia sekä järjestämällä jäsenilleen yhteistyön mahdollisuuksia. Joukossamme on kirjoittajia, toimittajia, kustannustoimittajia, kääntäjiä, konseptisuunnittelijoita, copywritereita, graafisia suunnittelijoita, video- ja valokuvaajia, kuvittajia, kouluttajia – jopa yksi kalevalainen jäsenkorjaaja.

Jäsenemme ovat tehneet töitä mm. kustantamoille, kansalaisjärjestöille, radiokanaville, mainostoimistoille, yksityishenkilöille ja monille yksityisen alan yrityksille.

Osuuskunta Toinen Alaska on yhtiömuodoltaan yhteisöllinen yritys, johon kaikki osuuskuntalaiset muodostavat työsuhteen. Jokainen osuuskunnan jäsen lunastaa liittyessään itselleen osuuden, jota vastaan hän saa päätäntävaltaa vuosittaisessa osuuskuntakokouksessa sekä mahdollisuuden asettua ehdolle vastuullisempiin hallitustehtäviin, jotka ohjaavat osuuskunnan toimintaa. Osuuskunnan käytännön asioiden toimimisesta (esim. työnantajan velvollisuuksista ja taloushallinnosta) vastaavat erikseen palkattu toimitusjohtaja sekä hallituksen puheenjohtaja.

Sinä

Idearikas, tekemisestä innostuva luovan alan työntekijä: graafikko, sisällöntuottaja, kuvittaja, viestinnän ammattilainen (journalismi, markkinointi, järjestöviestintä jne.), kustannustoimittaja, valokuvaaja, elävän kuvan tekijä, sommittelija, visualisti, konseptisuunnittelija, AD, copywriter, kääntäjä, tulkki tai kouluttaja… Mitä muuta? Onko sinulla taitoja ja ideoita, muttei kanavaa toteuttaa itseäsi tai markkinoida osaamistasi?

Hae Toiseen Alaskaan. Katsotaan mitä saamme yhdessä aikaan.

Kyselyt ja muut yhteydenotot: miaelina(at)toinenalaska.fi 

P.S. Järjestämme la 12.11.2016 klo 18–22 Torkkelinmäellä sijaitsevassa liikehuoneistossa osuuskunnan pikkujoulut, jonne toivotamme tervetulleeksi myös kaikki osuuskuntamme toiminnasta kiinnostuneet. Tervetuloa tutustumaan! Lisätiedot ja ilmoittautumiset: miaelina(at)toinenalaska.fi

Toisen Alaskan uudet tuulet

Sanotaan, että uudella yrityksellä kestää keskimäärin kahdesta kolmeen vuotta vakiinnuttaa toimintansa. Nämä yritysten kolme kriittistä alkuvuotta sisältävät helposti myllerryksiä, kun toimintaa joudutaan sopeuttamaan todellisen (vs. ennakoidun) toimintaympäristön realiteetteihin. Muuttuvilla markkinoilla menestyminen ja paikkansa löytäminen edellyttävät niin yrityksiltä kuin yksilöiltäkin älykästä reagointia. Eikä osuuskunta kollektiivisena yritysmuotona tee tästä minkäänlaista poikkeusta.

Tätä kirjoittaessani osuuskunta Toinen Alaska on ollut toiminnassa reilut kaksi ja puoli vuotta. Tänä aikana Toinen Alaska on käynnistänyt toimintansa ja laajentanut jäsenistönsä 14 hengen vahvuiseksi. Myllerryksiä ja kasvukipujakin on toimintaan mahtunut.

Keväällä 2016 tapahtui toimintamme tähän asti suurin muutos keskeisten toiminnan käynnistäjien siirryttyä sivuun elämäntilanteiden muutosten takia. Tästä alkanut siirtymävaihe on näkynyt hiljaisuutena mm. sosiaalisen median kanavissamme ja erityisesti tässä blogissa. Mutta ei hätää, olemme pinnan alla porskuttaneet päättäväisesti eteenpäin ja lähiviikkojen aikana päivitämme nettisivuillemme tietoja Toisen Alaskan uusista tuulista.

Aloitetaan näkyvimmästä muutoksesta: toimitusjohtajan ja hallituksen jäsenten vaihtumisesta.

Aloitetaan näkyvimmästä muutoksesta: toimitusjohtajan ja hallituksen jäsenten vaihtumisesta. Käytän tilaisuuden samalla hyväksi pienen toimintakertomuksen kirjoittamiseksi sekä kiitosten jakamiseen niille keille se kuuluu.

Toinen Alaska 2014–2016

Toinen Alaska alkoi muutaman ihmisen pohdiskeluista muuttuvien työolosuhteidensa edessä. Haussa oli samanhenkisten luovien alojen ammattilaisten kollektiivi, joka pystyisi tarjoamaan jäsenilleen työllistymisen turvan. Osaamista löytyi erityisesti kustannus-, toimitus- ja graafisilta aloilta, vaikka muidenkin alojen osaajia hyväksyttiin joukkoon (esim. kouluttaminen ja kalevalainen jäsenkorjaus). Hihat laitettiin heilumaan ja pian oli pystyssä osuuskunta ja iskevä slogan: ”Toinen Alaska – luovan ilmaston ammattilaisia.”

Hankittiin työhuone ja tilitoimisto. Työhuone osoittautui ensivuosille turhaksi taakaksi, mutta siitä huolimatta osuuskunnan toiminnan perusta vakiintui ja jäsenmääräkin nousi parin vuoden aikana osuuskunnan perustaneista kahdeksasta jäsenestä nykyiseen neljääntoista. Toinen Alaska alkoi kantaa.

Ensimmäiset vuodet kuluivat virastojen, verohallinnon ja vakuutusyhtiöiden välisiä tanssiaskeleita opetellen. Kaikesta selvittiin kunnialla – ja muutamaa kokemusta rikkaampana.

Ensimmäiset vuodet kuluivat virastojen, verohallinnon ja vakuutusyhtiöiden välisiä tanssiaskeleita opetellen. Myöskään taloushallinnonkuviot eivät olleet mitenkään itsestään selviä, tilitoimistokin päätyi vaihtoon ensimmäisen puolentoista vuoden jälkeen. Mutta kaikesta tästä selvittiin kunnialla ja muutamaa kokemusta rikkaampana…

Vuoden 2016 puolessavälissä osuuskunnan lukuun töitä tekee 2 vakituista kokoaikaisen työn tekijää. Kausi- tai projektiluonteisia työntekijöitä osuuskunta työllistää vaihtelevasti keskimäärin 2–3 henkilöä kuussa. Vaihtuvalukuinen palkansaajien joukko johtuu siitä, että monet jäsenistämme tekevät töitä kauttamme sivuluonteisesti muun työn tai opintojen ohessa.

heidi-ta-1annukka-ta-1-crop

Toinen Alaska kiittää puheenjohtajaansa Heidi Moisiota (vas.) ja toimitusjohtajaansa Annukka Aholaa (vas.)  osuuskunnan eteen tehdystä työstä.

Uuden yrityksen perustaminen on aina hyppy tuntemattomaan, joka vaatii
ennakkoluulotonta rohkeutta ja reippautta tarttua toimeen. Into saada pyörät pyörimään saa hommat rullaamaan: asiallisista asioista otetaan selvää ja hommat laitetaan käytännön kautta toimimaan. Yksittäiset tekijät ovat suuressa roolissa yrityksen ja osuuskunnan alkumetreillä. Näin oli myös Toisen Alaskan tapauksessa.

Toinen Alaska kiittääkin sydämellisimmin perustavia jäseniään ja ensimmäisten vuosien hallituslaisia – Annukka Aholaa, Mia-Elina Aintilaa, Helinä Kuuselaa, Arto Kuusterää, Heidi Moisiota, Anu Monosta, Anne Vaténia ja Panu Väänästä – tärkeästä uraauurtavasta työstä. Erityisen suuret kiitokset kuuluvat ensimmäisen vuoden työteliäälle ja tunnontarkalle sihteerillemme Anne Vaténille, puheenjohtajalle Heidi Moisiolle sekä toimitusjohtajalle Annukka Aholalle, joita ilman Toista Alaskaa ei tänä päivänä olisikaan.

Toinen Alaska 2016–

Kuten edellä vihjattiin, vuoden 2016 osuuskuntakokous tiesi merkittäviä muutoksia ja hallitus koki perusteellisen uudistuksen. Tällä hetkellä hallitusvastuuta kantavat Annukka Ahola varajäsenenä, varsinaisina hallituksen jäseninä Mia-Elina Aintila, Hemmo Määttänen (varapuheenjohtaja), Anni Kössi (sihteeri), Niina Lappalainen, Anu Mononen ja Salla Veteläinen.

Samassa yhteydessä edellisen vuoden puheenjohtaja Heidi Moisio luovutti paikkansa varapuheenjohtajan pestistä aiemmin huolehtineelle Anu Monoselle ja Annukka Aholan tilalle toimitusjohtajaksi astui Mia-Elina Aintila, joka on aiemmin huolehtinut vaihtuvista vastuista osuuskunnan hallinnon ja tapahtumien järjestämisen parissa.

anu-ta-1me-ta-copy

Tällä hetkellä Toisen Alaskan ruoria pitävät puheenjohtaja Anu Mononen (vas.) ja toimitusjohtaja Mia-Elina Aintila (oik.).

Uusi puheenjohtaja ja toimitusjohtaja ovat käyttäneet kevään ja kesän osuuskunnan toiminnan perusteisiin syventyen. Vihdoin syksyä kohden alamme olla valmiita suuntaamaan katseemme myös osuuskunnan tulevaisuuteen – ja katse on voimakkaasti eteenpäin.

Toivotan sekä itseni että Anun puolesta kaikille jäsenillemme, asiakkaillemme sekä luovien alojen osuuskuntatoiminnasta kiinnostuneille oikein antoisaa, luovuudentäyteistä syksyä!

– Mia-Elina Aintila
osk Toisen Alaskan toimitusjohtaja

Tarvitsetko verkkosivut?

alaskaextensionOsuuskunta Toinen Alaska etsii asiakkaakseen pienyritystä, yhdistystä tai muuta pientä toimijaa, joka haluaa uudet tai uudistetut verkkosivut. Vahvistamme digiosaamistamme, ja verkkosivut tehdään opiskelijatyönä, mikä tarkoittaa asiakkaalle huokeaa hintaa toteutuksessa.

Palvelu sisältää sivuston suunnittelun, sisällöntuotantoa asiakkaan toiveiden mukaisesti, digitaalisen toteuttamisen ja julkaisun. Työstä vastaa digisisällöntuotannon ammattilainen Heidi, joka vahvistaa parhaillaan osaamistaan web designer -koulutuksessa.
Kiinnostuitko? Suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä juuri teidän näköisenne verkkosivusto. Kysele lisää: heidi(ät)toinenalaska.fi, puh: 050 5449775

Älä tee sitä!”,

Myönnän, että muutosvastarintaisuus on kielipoliisien ammattitauti. En liene ainoa, joka edelleen tahtoo korjata sanamuodon ”alkaa tekemään” muotoon ”alkaa tehdä” ja panna pilkkuja paikkoihin, joihin niitä ei enää tarvita. Kieli kuitenkin muuttuu. Se on kielen perusominaisuus, joka heijastelee maailman muuttumista. Kukaan ei tahdo kirjoittaa kuin Agricola.

Joskus muutoksen ja virheen ero häilyvä. Jos muutosta ei voi perustella järkisyin, se on virhe. Virrrrhe!

Yksi virhe ylitse muiden aiheuttaa minulle rytmihäiriöitä, koska kohtaan sen nykyisellään niin usein. ”Ammattilaiset kielenkäyttäjätkin tekevät näin!”, eli iskevät huuto- tai kysymysmerkkiin loppuneen lainauksen perään vielä pilkun tuiki tavallisissa ”professori Potero tokaisee” -tyyppisissä lainauksissa. ”Ei siihen tule pilkkua!” kirjoittaja huudahtaa.

Miksi ihmeessä kaikki ovat yhtäkkiä alkaneet laittaa siihen pilkun? Miksi, oi miksi! Nämä opit eivät ole muuttuneet sitten koulunpenkin. Voiko olla niin, että kun arvostetut viestintävälineet toistavat virhettä tarpeeksi monta kertaa, epävarmemmat kielenkäyttäjät omaksuvat virheen omaan kielenkäyttöönsä?

Jotain ammattikuntani – tai omasta – herkkähipiäisyydestä kertoo se, että moinen pikku virhe pilaa fiilikset aamukahvipöydässä aamun lehteä lukiessa. Tilannetta voisi helpottaa vertaistukiryhmien perustaminen. Niihin kielipoliisit voisivat kokoontua nenäliinoineen nyyhkimään näkemistään virheistä.

”Siellä se pilkku taas oli aamun Hesarissa, eikä kukaan välitä!” Vai välittääkö?

Sitaattiterveisin
Heidi Moisio

Miksi palkkaisin oikolukijan?

Oikolukeminen, vanha kunnon pilkunviilaus. Se ei ole haastavinta saati luovinta työtä, mutta tietyllä tavalla se on yksi lempipuuhistani. Pyyntö oikolukea kertoo siitä, että työn tilaaja välittää julkaisemastaan tekstistä niin paljon, että tahtoo vielä editoinnin jälkeen jonkun huolehtimaan, että isot ja pienet välimerkit ovat paikoillaan, välilyönnit poistettu sieltä, minne ne eivät kuulu sekä alkukirjainten koko ja viivojen pituudet ovat niin kuin pitää. Halutaan viimeisteltyä jälkeä.

Omalle tekstilleen sokeutuu. Kavalat ihmisaivot osaavat tulkita niille tutut merkkijonot oikein, vaikka välistä puuttuisi kirjaimia tai välimerkkejä. Taitavimmankin kirjoittajan jäljiltä jää usein paitsi editoitavaa myös lyönti- ja kielivirheitä. Lisäksi taittovaiheessa tai julkaisualustaa vaihdettaessa saattaa hukkua kokonaisia kappaleita, sanaväleistä tai tavurajoista puhumattakaan. Tekstille vieras silmäpari on armoton. Siksi jokaisen kirjallista materiaalia julkaisevan tulisi värvätä joukkoihinsa kriittinen oikolukija, joka ruotii tekstin ennen kuin se lähtee julkaistavaksi. Hyvä teksti ansaitsee parhaan mahdollisen ulkoasun.

Ennen kaikkea oikoluettu, huoliteltu teksti on lukijasta välittämistä. Lukijan ei tule joutua arvuuttelemaan pieleen menneen pilkutuksen muuttamia merkityksiä tai tuskailemaan kompastelevan ja huolimattoman tekstin vuoksi. Esimerkiksi aikakauslehden tilaaja maksaa ammattilaisten huolella toimittamasta sisällöstä, ei vapaaehtoisista kielenhuoltoharjoituksista.

Oikolukeminen, kuten kielenhuolto laajemminkin, on tilanne-, teksti- ja tyylilajisidonnaista. Hyvä oikolukija on siis paitsi nopea ja tarkka myös joustava. Kaunokirjallisuutta on turha runnoa esimerkiksi asiakirjakielen tai tieteellisen kirjoittamisen sääntöjen kanssa samoihin raameihin. Ennen kuin tekee loistopäätöksen ja ostaa oikolukupalvelun, kannattaa kartoittaa, millaisten tekstien osaajasta on kyse. Pilkut osaavat olla pirullisia.

Sanatarkoin terveisin
Annukka Ahola

Editori, ole reilu päätoimittajallesi

Rakastan lukea aikakauslehtien pääkirjoituksia. Luen ne lehdessä aina ensimmäiseksi, jos teksti saa houkutelluksi minut mukaansa heti ensi lauseillaan. Hyvä pääkirjoitus virittää lehden teemoihin ja tunnelmiin ja tuo kirjoittajan askeleen lähemmäs lukijaa. Nautinnollista lukemista pääkirjoituksesta tekee omakohtaisuus, ja peittelemätön kasvokuva syventää kokemusta. Mitään viitteellisiä tai taiteellisia viivapiirrosnaamoja en kaipaa. Luettelomaiset sisältölistat voivat jäädä myös sikseen: niitä varten lehdissä on kansinostot ja sisällysluettelot.

Yksi asia minua kuitenkin rietoo: pääkirjoituksia ei tunnu editoivan kukaan.

Lyöntivirheettömiä ne kyllä ovat, joten oikolukija on tehnyt hommansa, mutta kukaan ei ole hennonnut kajota päätoimittajan/toimituspäällikön/tuottajan tekemiin kielivirheisiin tai kömmähdyksiin. Mitä päätoimittajaparka (tai muu korkealla pallilla istuva toimitustyön tekijä) on tehnyt ansaitakseen näin epätasa­-arvoista kohtelua? Miksei hänen omakohtainen tekstinsä tule tasavertaisesti editoiduksi lehdessä, jonka kielellinen taso on muuten ihan pätevä?

Olen itse kirjoittanut lukuisia pääkirjoituksia, ja jos editorini olisi kirkkain silmin väittänyt, ettei teksteissäni ole koskaan mitään korjattavaa, niin potkut olisin antanut. Editoimatta jättämistä ei voi perustella päätoimittajien ylivertaisilla kirjoitustaidoilla. Kyllä, he ovat useimmiten varsin lahjakkaita. Ei, he eivät nouse asemaansa ylivertaisten kirjoitustaitojensa tähden, vaan usein muista syistä. Heillä on esimiestaitoja, visioita, taloudellista osaamista.

Nythän pääkirjoitusten kirjoittajat vaikuttavat muuta toimitusta lahjattomammilta toimittajilta, eikä sekään nyt aivan totta ole. Joskus päätoimittaja on ajautunut tekemään niin paljon muita töitä, että kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Hän voi olla ruosteessa, ja sen huomaa editoimattomassa tekstissä heti.

Editori, tee kaikille palvelus. Ehdota pääkirjoituksen kirjoittajalle rohkeasti parannusehdotuksia. Siivoa svetisismi, poista omata-­verbi. Pääkirjoitus on yksi lehden tärkeimpiä tekstejä. Se ansaitsee sinun tinkimättömän huomiosi.

Terveisin,
Heidi Moisio